Kurkistus kaivoon
– Hei tarttiskos tälle kaivolle tehrä jottain, vaimo sanoi satakunnanmurretta tapaillen ja nojasi lehtiharavaan.
– Miten niin tehrä? Siinähän tuo on ollut iät ja ajat ruohikon peitossa.
– Just niin, iät ja ajat. Eikös kaivoa pitäis aika-ajoin perata. Lastenlapsetkin tulevat, kestäneekö kansi edes rasavillien painoa, vaimo päivitteli ja pyyhkäisi roskat kaivon-kannelta. Herra jestas, tämähän on ihan laho, hän parkaisi.
– Ans kun määkin panen kattoen, mies sanoi ja lampsi kaivolle. Totta puhut muoriseni, kansihan on kelvoton ja kaivo roskia täynnä.
– Ilmankos vesi on maistunut oudolta. Ettei vain rotan raatoja ?
– Raadoista en tiedä, mutta kyllä me nyt tutkitutetaan veden laatu. Ei ummehtunutta vettä… tuhansien järvien maassa…
– Muuten, äijäseni, luin huhtikuun Meidän Mökki-lehden kysymyspalstalta, että on kaiken sortin vedenpuhdistusmenetelmiä. Mieleen jäi Sednoven laite, joka puhdistaa pois raadot…
– Totta kai minäkin sen luin. Se on muuten radonkaasua, jonka se Sednoven laite poistaa ja raikastaa veden. Sednoven vedenpuhdistin on sitä paitsi edullinenkin.
– Nyt mentiin äijäseni, vaimo tarttui miestä kädestä ja saat rakentaa kaivoon uuden kannen.
– Mutta ensin soitetaan kaivonpuhdistajat paikalle ja sitten ostetaan se Sednoven vedenraikastin.
– Raikkaaseen kaivoveteen keitetyt iltapäiväkahvitkin maistuvat ihan erilaiselta.
